Sujuva viestintä vaatii hyvän kielipohjan

Suomalainen osaa erinomaisesti englantia. Toisen kotimaisenkin pitäisi soljua kuin rasvattu, kiitos pakkoruotsin. Kouluvuosien aikana on mahdollista ottaa haltuun useampikin kieli. Voidaanko siis sanoa, että pieni kansamme on poikkeuksellisen kielitaitoista?

Monissa perheissä, kuten meilläkin, pohditaan näin kevään kynnyksellä koululaisen kielivalintoja. Yhdeksänvuotias tytär ymmärtää jo sujuvasti lempitubettajansa brittiaksenttia ja käyttää englantia arkipäivän tilanteissa siinä määrin taitavasti, ettei toisen vieraan kielen opintojen lykkäys ole tarpeen. Lopullinen kielivalinta on kuitenkin vielä tekemättä.

Suomalaisten kielitaitoa on pyritty monipuolistamaan jo vuosikymmeniä. Uuden opetussuunnitelman myötä kielten opetus on ollut myllerryksessä, jälleen kerran. A1-kieltä, eli useimmissa suomalaisissa kouluissa englantia, opiskellaan nyt kakkosluokalta lähtien. Toista pitkää, vapaaehtoisesti valittavaa A2-kieltä aloitellaan neljännellä luokalla. Ruotsin aloittavat jo kuudennella luokalla lähes kaikki. Kahdeksannella vuosiluokalla tarjonta laajenee. B2-kieleksi valitaan tavallisesti saksa, ranska, espanja tai venäjä. Lukio ja muut jatko-oppilaitokset tarjoavat omat kielikurssinsa.

Suu rohkeasti auki

Uusimpien tilastojen valossa lukiolaisista jopa 99 prosenttia on lukenut pitkää englantia ja puolet heistä vain kahta kieltä. Esimerkiksi saksan opiskelijoiden määrä jää alle tuhannen. Vapaaehtoisuus on entisestään vähentänyt kielten opiskelijoiden joukkoa. Myös opetusmenetelmät sekä oppikirja- ja kielioppipainotteisuus saattavat latistaa monen innostusta vieraan kielen opiskeluun. Kieliopin hallitseminen on toisarvoista, jos suutaan ei uskalla vieraalla kielellä avata.

Omat muistikuvani kielten opiskelusta peruskouluvuosilta ovat karuja. Muistan päntänneeni ulkoa oppikirjan kappaleita ja kielioppisääntöjä. Ensimmäiset englannin kielen ääntämisharjoitukset tein vasta ensimmäisenä yliopistovuonna ja pitkiä vieraskielisiä keskusteluja tapasin käydä vain vapaa-ajalla. Olen edelleen mielestäni parempi kirjallisessa kuin suullisessa viestinnässä, enkä koe saaneeni opintieltä riittävästi valmiuksia vieraalla kielellä esiintymiseen. Tämän päivän lapsilla ja nuorilla lähtökohdat ovat onneksi paremmat.

Mahtikieli englanti – vai ranska?

Monessako koulussa voit jo valita mandariinikiinan tai hollannin? Suomen vientimarkkinoiden valossa tarjontaa sopisi olla enemmänkin. Tällä hetkellä vientiä tehdään erityisesti Saksaan, Ruotsiin, Yhdysvaltoihin, Alankomaihin ja Kiinaan (Tullin tilasto 2016/1–6).

Yhdysvaltalaisen talouslehti Forbesin mukaan tulevaisuuden kieliä ovat ranska, mandariinikiina ja espanja. Englannin asema maailmankielenä heikkenee samalla, kun ranskan rooli vahvistuu erityisesti Afrikan väestönkasvun seurauksena.

Tyttäreni haluaisi valita A2-kielekseen ranskan. Ranskan kielestä hän innostui viime syksynä Lingon kielikerhossa kannustavan opettajan ohjauksessa. Tytär on pitänyt yllä orastavaa kielitaitoaan Duolingo-sovelluksen avulla. Suurin osa luokkakavereista valinnee ruotsin. Nähtäväksi jää, mihin meillä päädytään.

Lähteet:

http://www.forbes.com/sites/pascalemmanuelgobry/2014/03/21/want-to-know-the-language-of-the-future-the-data-suggests-it-could-be-french/#45f5dec13933

http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005093871.html